Kun kone oli laskeutunut Barcelonaan, kuljettu läpi aivan liian suurellisen terminaalin, löydetty laukut ja kuljettaja, jolta oli ensimmäinen auto hajonnut (”new van will be here in ten minutes”), päästy hotelliin Calellassa, hämmästelty hyvin runsasta ateriaa huoneessa, haettu oluet Supermercatosta sulkemisajan jälkeen, nukuttu hyvin ja herätty aamun hämärään… vaikutelma oli tutun oloinen: lämmintä ja mukavaa, kaikki ei toimi ihan niin rationaalisesti kuin meillä, mutta onpas tämä kivan oloinen paikka!

Varsinainen ylläri odotti aamiaisella. Olimme varustautuneet normaaliin settiin: aamiainen-ei-todellakaan-ole-tärkeä-ateria. Mutta kun laskeuduimme hotelli Volgan ravintolaan, olo oli kuin Karibianristeilyllä: oikeasti notkuvat pöydät ja kerrassaan hulppea palvelu. Jos sunny-side-up tai scrambled eggs ei toimi, teemme tietysti haluamasi munakkaan. French toast, tietysti! Hotelli todella onnistui yllättämään iloisesti niin  palvelullaan kuin ruokatarjoilullaankin heti aamulla. Sama linja jatkui myös lounaalla.

Kisakaupungin ensimmäinen läpikatselmus sai myös mielen hyväksi: vanha pieni kylä, nyt tietysti täynnä kauppoja ja rihkamaakin (kun kerran turismilla elää). Mutta kaikki vanhan kaupungin mukavat merkit, kapeita kujia ja huonosti tehtyjä sähkötöitä rapistuvissa taloissa.